ei hataa, aiti!

Enkelirahat ovat nyt saapuneet tililleni, saimme kerattya yhteensa 715 euroa! Kirjaimellisesti suuri raha Ugandassa, pankkiautomaateilla saa kayda tilavan pussukan kanssa kun automaatti syottaa rahanipun 20 000 shillingin seteileina, (noin 7 euroa). Ollaan nyt oltu kiireisia etsimassa materiaaleja alkavaan liituprojektiin Charlesin kanssa, hyvalta vaikuttaa.

Raha tuo paineita! Koyhassa maassa kun kuljeskelee kymmenen sentin setelipinon kanssa myos ihmisten asenne muuttuu. Charles tuntuu tarvitsevan rahaa yhteen sun toiseen suuntaan, ja pitaa valilla kayda vaantamaan raha menee siihen mihin on tarkoituskin. Liiduntekokone oli hieman arvioitua halvempi, ja mikali rahan saisi riittamaan, tahtosin ostaa orpokodille yhden kerrossangyn ja patjat. Orpokodille saapui ennen joulua kolme poikaa sijaisperheiden luolta, kun Charles ei pystynyt maksamaan heille, ja nyt jokaiseen kapeaan sankyyn ahtautuu kolme poikaa.
Toivon nyt etta saan sijotettua rahat talla viikolla mihin on tarkotuskin, ja vapauttaa itseni tasta rikkaan muzungun paineesta!

Viime viikko meni Luwerossa, ugandalaiset veljeni Waswa ja Joshua, jotka normaalisti asuvat kouluilla, ovat palanneet kotiin lomien ajaksi, jee. :) Paasin viimein rentoutumaan Luweron rauhassa, naapureiden kanssa leipoessa ja lenkkipolkuja kiertaessa. Sitten tulikin aika siivota huone seuraavaa vapaaehtoista varten, Bonnieta, joka saapui Kampalaan eilen. Haikeana rinkka selassa vedin ovemme jaykan salvan kiinni ja annoin avaimen naapureille, NYYH! Mutta onneksi guesthousella oli vastassa tuttu iloinen vapaaehtoisporukka. :)

Koulumme Basajjansolo kasvaa ja kasvaa, Inkan ja Jitan (hollantilainen vapaaehtoinen) saamilla rahoilla viimeistellaan opettajienhuone ja rakennetaan uusi keittio! Nyt tarvitaan enaa patevaa laadukasta opetusta, perjantaina koululla haastatellaan seka vanhat opettajat etta uusia. Toivottavasti paljon patevia opettajia saapuu paikalle.

Uuden vuoden aattona, tai taisi olla jo uuden vuoden aamu kun suomalainen vapaaehtoinen Aino ja mina paatimme toivottaa Kampalan keskustalle, paikallisille artisteille ja vasyneelle vapaaehtoisporukallemme hyvaa yota ja uutta vuotta. Otimme bodabodan, mopokyydin kohti nansanaa, mutta kaverilta loppui bensa heti alkuunsa. Vaihdoimme kuskia ja mopoa lennosta, mutta emmepa tienneet millaisen kuskin olimme valinneet. Tuivertava tuuli toi sieraimiimme vahvan viinan hajun, ja kuski rupesi jorisemaan kummia Jumalastaan. Aino kuitenkin rohkaisi etta ei tassa mitaan hataa, ja vaihtoehdot muutenkin aamuyosta olivat vahassa. Jatkoimme siis matkaa, kunnes huomasin etta kaveri kaantyi tielle joka johti kauas kampalan keskustasta.. Kun bodaboda hidasti tarpeeksi, tai lahes tarpeeksi, hyppasimme Ainon kanssa kyydista. Taalla viisi kuukautta asuneena alkaa ottaa typeria riskeja, mutta jo turvalliselta kodilta tuntuva Ugandakin on taynna vaaroja, sain muistutuksen siita! Ei hataa, aiti, olen kunnossa!