bodaseikkailu, osa 2

Hui! Ihan absurdilta tuntuu ajatella, etta kolmen viikon paasta kaikki tulee muuttumaan. Ihmiset, joihin on jo niin kiintynyt, maisemat joihin on tottunut, kulttuuri ja kieli, jotka oon oppinut.. Lahden taalta, mika puolen vuoden ajan on ollut kotini, enka tieda milloin palaan!
Mutta samalla, kotihan se suomessakin odottaa, ja on ihana palata laheisteni luokse.
Viime viikolla luwerossa kavin ugandaperheeni kanssa heidan pellolla kuokkimassa, mika kylissa kuuluu lahes joka perheen paivaohjelmaan. Nyt olen kaynyt kuokkimassa, lypsanyt lehmaa, enka lahde ennenkuin olen nukkunut ugandalaisessa mutamajassa! Paikallinen, ihana ystavamme Dan lupasi lahtea kanssani Guluun, jossa lahes kaikki nukkuu majoissa, jei! :)

Liiduntekovalineita saimme metsastaa paivakaupalla Kampalan sumussa ja tomussa, mika veti seka mun etta Charlesin hermot aika kireally, mutta lopulta onnistuimme haalimaan kaikki kasaan. Ensi viikolla joku kaveri tulee nayttamaan, mitenka ne liidut saa syntymaan. Charles on (lopultakin) tosi innostunut liituprojektista ja on nyt kiertanyt ympari lahiston kouluja ja kirkkoja markkinoimassa -viela jauhoina olevia- liituja. Ja, jeeejeejee, jo viisi koulua on lupautunut ostamaan liitunsa meilta!!! Hih, nyt, kun enkelit ja kaulakorut onnistui niin hyvin, niin oon ihan varma etta taakin tulee toimimaan.

Sanky oli yllattavan kallis, 400 000, mika on noin 170 euroa! Ei saatu rahoja riittamaan, joten ostettiin kaksi patjaa.. Mutta, ehkapa rahat saa kasattua sankyyn myohemmin!
Sitten ruokaa ostettiin sakki sokeria, sakki poshoa ja jonkun verran papuja. Tultiin kahella mopo bodabodalla Kampalan keskustasta orpokodille, molemmilla selan takana 50 kilon ruokasakki ja patja, kuski puoliksi sylissa, joka sanoo vaan etta pida sakista kiinni ja sitten mentiin :D Mietin vaan etta mitenhan tuo kuski aattelee etta pidan kiinni sakista, oon itte hitto viiskytkiloa ja sakki viela rotkotti mun selan takana.. Jo ensimetreilla patja otti kiinni ohiajavasta hiacetaksista ja puolimatkassa sakki tumahti tielle, keskelle iltaruuhkaa, voiiii. Mutta, perille paastiin.

Huomenna menen viikoksi Bukomeroon, lahikylaan, jossa meidan vapaaehtoisorganisaatiollamme, UPAlla, on tyoleiri. Siella UPAlla on iso pala maata, johon on tarkotus istuttaa puita ja rakentaa aita.. Tuntuu ihan helpottavalta jattaa guesthouse hetkeksi, niilla on jotakin kriiseja paikallisten ja ulkomaisten vapaaehtoisten kesken.
Olen guesthousella nyt ihan seniori, kaikki kun ovat tulleet mun jalkeen. Vaikka kaikki ihmiset on vaihtunu, on siella silti ihana pieni perhe, jonka kanssa aina laitetaan illallista yhdessa ja autetaan kun tulee ongelmia.
Taiwanilainen Bobbie palasi juuri sairaalareissulta Keniasta! Bobbie oli heikossa kunnossa monta paivaa, ja meni kaymaan lahiklinikalla malariatestissa. Testi naytti kuitenkin negatiivista, ja paateltiin etta kyseessa on vaan joku vaaraton flunssa, joten bobbie palasi guesthouselle toipumaan. Parin paivaa meni ja yhtakkia huomattiin etta bobbie oli aivan kamalassa kunnossa, ja vietiin hanet ugandan parhaaseen sairaalaan. Selvisi etta kyseessa olikin malaria, mika oli paassyt niin pahaksi ettei sita ugandassa pystyta hoitaa, ja tarvitaan bobbie taytyy lennattaa privatejetilla nairobiin keniaan. Mutta, privatejetti piti maksaa ennen kuljetusta, eika kyseinen kyyti ollut halpa; 7 000 dollaria! Kavi kuitenkin tuuri ja bobbie tutustui sairaalassa taiwanilaisiin (rikkaisiin) bisnesmiehiin, jotka lainasivat rahat kuljetusta varten...
Mietiskelin vaan kukahan mulle olis tossa tilanteessa lainannut 7 000 dollaria. Olin pitanyt pienen, viikon tauon malariapillereistani -aloitin nyt uudestaan, ja erittain santillisesti :D