tunnekuohua ja liitypolya orpokodilla

Sunnuntaina lahettiin Charlesin kanssa Kampalaan ostamaan puuttuvia tarvikkeita liituprojektiin (onnistuttiin sittenkin ylittamaan budjetti..!) ja matkalla vanhan Taksiparkin lapi Charles meni kyselemaan Geraldia. Taksiparkilla on paikka jossa katujen asukit menevat katsomaan telkkaria ja kuluttamaan aikaansa. Odottelin sivummalla kun Charles jutteli jonkun pojan kanssa. Poika nousi seisomaan ja tama poika olikin meijan Geraldi! Paa painuksissa Gerald lahti matkaamme ja seurasi Charlesia, yhta sanattomana kuin minakin. Matkalla he alkoivat juttelemaan jotakin ja kauhulla mietin geraldin kohtaloa.. Kysyin Charlesilta etta mitenka Geraldin kay ja Charles vastasi paattavaisesti ettei ota Geraldia enaa kotiin: Gerald kertoi karanneensa koska muut pojat olivat nahneet hanet varastoimassa sokeria "pahan paivan varalle" ja uhkasivat kertoa Charlesille. Gerald kertoi kylla ajatelleensa palata, ensin tienattuaan hieman rahaa vaatteisiin ja ruokaan. Charles oli pettynyt etta Gerald voi lahtea takaisin kadulle jonkun tallaisen takia, mutta.. Siina paivan edetessa kuitenkin leppyi ja nyt Gerald on takaisin kotona. Charles oli kysynyt muilta pojilta, kuinka hanen tulisi menetella Geraldin kanssa ja raati oli yksimielinen: geraldia on rangaistava. Charles kuitenkin paatti armahtaa Geraldia, ja lahettaa taman nyt Kajungaan asumaan yhdeksan muun pojan kanssa.

Charlesin kaveri omistaa koulun Kajungassa, ja tama ystava suostui ottamaan 10 poikaa ilmaiseksi, seitsemaksi vuodeksi koululle. Charles tarttui tilaisuuteen saman tien ja siirtaa nyt 4 poikaa sijaisperheesta Entebbesta Kajungaan, ja halukkaat orpokodilta voivat myos lahtea... Kajungasta taytyy kuitenkin vuokrata huone, ostaa ruokaa, palkata huoltaja.. Poikien taytyy ostaa koulupuku ja huoneeseen taytyy hankkia sankyja ja patjoja. Viisainta olisi ollut antaa tilaisuuden odottaa enties ensi vuoteen, kun Charlesin talous olisi hieman tasaantunut. Eika ole ensimmainen kerta kun loydetaan itsemme erimielisyyksista Charlesin kanssa..

Orpokodille saapui mahtavia uutisia talla viikolla :) Kolme fiksua ihanaa poikaa, Elijah, Dennis ja Richard, vaihtavat koulua rupuisesta valtionkoulusta ihan oikeaan (yksityis)kouluun, ja koulumaksut saapuvat Elijahille ja Dennisille Suomesta, Richardille englannista. Suuri kiitos ja halaus hyvasydamisille ihmisille, arvostan! Tanaan aamulla kolme onnellisen nakoista poikaa palasivat riemuissaan orpokodille, he olivat olleet haastattelussa uuteen kouluunsa. Kaikki kolme sujahtivat hetkessa uusiin koulupukuihinsa ja esittelivat niita muille pojille, ja minulle tietysti..
Maanantaina koittaa janna paiva uudessa koulussa Dennisille Elijahille ja Richardille!

Nama ovat Charlesille, orpokodille, ensimmaiset kummivanhemmat. Kummivanhemmuus vaatii sitoutumista puolelta ja toiselta, ja asia ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen kun luulin. Menin maanantaina orpokodille innoissani kertomaan hyvat uutiset, ja lahdin itkien..
Charles ei ymmartanyt, miksi (taas) kaikki rahat siirrettiin minun tililleni, kun orpokodillakin on oma tilinumero. (pidin enkelirahatkin tiukasti oman valvovan silmani alla) Koitin selittaa, etta tottakai ihmiset luottavat minuun enemman kuin haneen, mutta kenties valitsin sanani niin etta en itsekaan pysty luottaa Charlesiin. Charles sai raivarit ja sanoi etta voin painua takaisin mista tulinkin rahojeni kanssa.

Pian tajusin kuitenkin mika ongelma oli. Charles tiesi, etta saapuneet rahat olivat poikien koko vuoden koulumaksuja varten. Han oli kuitenkin hieman tukalalla, kun muiden poikien hollannista saapuvat koulumaksut ovat viela saapumatta. Charles siis olisi tahtonut maksaa kaikkien poikien koulumaksut ensimmaisen jakson osalta naiden kolmen pojan vuosimaksuilla, ja maksaa kaikkien maksut jakso kerrallaan kun rahaa myohemmin saapuu. Eika tama tietyst ollut mita sovittiin.

Arh lahdin pettyneena, ja enka tiennyt palaanko, Charles raivotessaan loukkasi mua myos aika pahasti. Kyyneleet silmissa lahdin ja pian kuulin kun joku juoksi peraani. Dennis oli ottanut kaksi vesikanisteria kuin hakeakseen vetta, ja otti minua kadesta kiinni. Miten suloinen pieni poika!

Soitin Charlesille illalla ja sovittiin etta tapaamme seuraavana paivana kolmisteen, UPAn isoveljen, Samuel Waddimban kanssa. Keskustelu auttoi todella, silla Sam on henkilo jonka sanoja seka mina etta charles kunnioitetaan. Tama upan isoveli osaa usein nahda tilanteet seka eurooppalaisen etta afrikkalaisen silmin!

Lasten auttamisessa on olemassa kaksi lahestymistapaa. Ekassa, tietylla rahasummalla autetaan niin monta kuin mahdollista, ja annetaan kaikille edes jotakin, etta pysyvat hengissa: ruokaa, kenties majoitus. Toisessa, tama rahasumma kaytetaan esim viidelle lapselle, joille annetaan kaikki, hyva koulu, ravitsevaa ruokaa, kunnolliset sangyt, moskiittoverkot.. Erityisesti Charlesin kaltaset ihmiset, jotka on olleet kadulla, ettineet ruokaa tunkioilta, varastelleet, nahneet kuinka vahasta on lapsen elama kiinni.. Tallaset ihmiset haluu auttaa kaikkia, niin monia kuin pystyy. Mutta enta sitten, kun lapsia on elattanyt 10, 15 vuotta? Ei kukaan enaa ruoki 20 vuotiaita miehia, ja nailla ei silloin ole mitaan, ei koulutusta ei asuntoa. Naiden on pakko palata taas kaduille, varastella, kerata roskaa kadulta..
Koitan aina Charlesille sanoa ettei ottaisi enempaa lapsia, ja keskittyisi naihin jotka silla on. Mutta ei, joka kerta kun raha ruokaan saapuu hieman tuskattomammin, vuokra ei enaa ole kuukautta rastissa, Charles lahettaa uuden pojan kouluun tai ottaa jonkun asumaan kodille.

Samuel valaisi meita myos lahjoituksista, ja kertoi etta on kaksi eri tapaa kerata rahaa. Voidaan kerata rahaa vain orpokodin yleisiin tarpeisiin (ruokaan, vaatteisiin, vuokraan, koulumaksuihin, laakkeisiin), ja on olemassa spesifia rahankeruuta, kuten "koululiitukone orpokodille"...
Charles mielellaan tahtoisi tallaista yleista, irtonaista rahaa.. ja sita aina ahdistaa kun kaytan rahat jo ennenkuin ne on tililla.

Nainpa musta tuntuu etta kaikesta mika tulee rahankayttoon, ollaan Charlesin kanssa erimielta. Taman takia oon koittanu pitaa rahat aina ittellani, omalla tilillani, omassa lompakossani.. Charlesista ei kuitenkaan pahaa ihmista saa millaan, ja hanella on suuri sydan auttaa lapsia.. Vaikka raha valilla menisikin johonkin, mihin sita ei ole tarkoitettu, voin olla varma etta se on mennyt ruokaan, vaatteisiin, laakkeisiin.. Asioihin, jotka kuitenkin ovat valttamattomia.
Suurin valaistumiseni oli kenties se etta voin olla luottamatta Charlesin rahankayttoon nyt, kun olen taalla, mutta jos haluan auttaa orpokotia jatkossa, on Charles kuitenkin se ihminen joka paattaa miten rahat kaytetaan. Muistutin itseani etta olen taalla vain kuudeksi kuukaudeksi saapunut vapaaehtoinen, ja etta Charles on se, joka jo 18 vuotiaana alkoi elattaa kolmea pienta poikaa, pienella hiustenleikkaajan palkallaan. Kaikki pojat orpokodilla voivat hyvin, kayvat koulua, arvostavat Charlesia. Pitaa vaan hyvaksya Charlesin tapa hoitaa asioita, vaikka tietaisinkin etta asiat hoituisivat paremmin minun tavallani.

Mika kummeihin tulee, Sam neuvoi Charlesia maksamaan poikien vuosimaksut kerralla, kun Charles kuitenkin tahtoo etta pojat kayvat koulua koko vuoden. Tuntui etta paastiin yhteisymmarrykseen, ja kokouksemme jalkeen annoin rahat Charlesille. Nyt vaan uskoa (ja toivoa) charlesin paatoskykyyn! :>
Pojat arvostavat apua todella paljon.. Charles oli kertonut naille eilen, ja Dennis tahtoi tietaa aivan kaiken kummistaan, kun taas 15-vuotias Elijah oli vaan alkanut itkea, tama kun aina on niin huolissaan koulumaksuista..

Maanantaina pojat aloittivat koululiidun tekemisen! Charles valvoo tarkkaan ettei pojat hasella omiaan, ja pojat selvasti nauttii kun pystyvat auttamaan kotia ja setaansa Charlesia. Orpokotia ymparoivan aidan pintaa ei enaa nay kun liiturivistot kiertavat koko pihan :D Hassun nakosta kun nama tummaihoiset pojat ovat hetkessa valkoisia, hahaa... Tuntuu tosi uskomattomalta kuinka joku joka viela pari kuukautta sitten oli ihan ajatuspohjalla, alkaa pian tuottaa meidan pojille rahaa, jeee! :)