2 paivaa lahtoon... vai paluuseen?

Huh, ollut paljon touhuttavaa viimeisina paivinani, velvoitteita tuntuu olevan seka vapaaehtoisena etta ystavana.. Oon koittanut kayda tapaamassa kaikkia viimeista kertaa, vaikka olen vakuutellut palaavani pian, 2011! :>
Laksiaiset on vietetty orpokodilla ja kavereitten kesken, raha-asiat koululle, orpokodille ja UPAlle lahes selvitetty. Paasen ehka nyt ymmartamaan etta oon ihan oikeesti lahdossa.

Perjantaina juhlittiin orpokodilla. Olin jo ilmoittanut ettei mulla henkilokohtasta rahaa kauheesti kekkereiden jarjestamiseen enaa ole, joten ehdotin, etta pysytellaan perus ruokavaliossa mutta ostan meille limpparia tai karkkia. Kun saavuin kodille tajusin kuitenkin etta ei Ugandassa voi juhlistaa mitaan ilman matokea ja lihaa, Charles oli siis kustantanut minulle suuret juhlat!!
Charles seka hanen 2 ystavaa pitivat mulle ihanat puheet, minka jalkeen Elijahkin halusi sanoa muutaman sanan. Lopulta, Elijahin esimerkista rohkaistuneena kaikki pojat pitivat minulle pienen puheen, kiittivat ja toivottivat hyvaa matkaa ja pikaista paluuta. Kyyneleet pysyi kurissa, mutta sitten Charles sanoi ettei Hannaa saa paastaa lahtemaan ennenkuin kaikki on halanneet mua 2 kertaa ja kaikki pojat suorastaan hyokkasivat halailemaan mua, voih.

Lauantaiksi olin vuokrannut lahistolta ravintola/baarin jonne kutsuin kaikki kaverit.. Jarjestelya oli kerrakseen, ja paikka oli pullollaan ihania ihmisia matkani varrelta. Taalla sita on helposti verkostoitunut ihmisiin, ja kavereita saapui 50! Jatkoille mentiin vakiopaikkaamme, Iguanaan.. Iguana on lahes jokaperjantainen reissu, ja tama pieni paikka tayttyy nopeasti jo meista vapaaehtoisista ja muista tutuista. Tanssittiin, juotiin, pidettiin hauskaa.. ja paastiin sankyihimme aamukuudelta. Loistava last night out, siis.

Puolen vuoden aikana olen ugandalaistunut paljon, ja paikalliset ystavani vitsailevat aina ugandan englannillani :D Arvostan paljon etta oon paassyt asumaan Kampalan ulkopuolella ja oppinut Ugandalaista (todellista) kulttuuria. Ymmarran kuinka Afrikkalaisen naisen tulee istua, pukeutua, puhua miehille.. Vaikka Kampalassa naiset nakee yhtenaan tiukoissa farkuissa istumassa haarat levallaan :D

Hyva palata kotiin hoitamaan omia asioita, auttaminen voi olla kanssa aika raskasta, kun ottaa vakisinkin asiat tosi tunteikkaasti. Pettymykset on suuria, jos ei apu menekaan perille. Kyseenalaistan itteani jatkuvasti, etta autanko nyt oikeesti, ja onko tama ns. itsekasta apua vai epaitsekasta apua. Itsekkaalla avulla tarkotan sita, kun auttaa ihmisia tekemalla ne riippuvaisiksi itsestaan. Pelastamalla kaksi sairasta orpovauvaa kadulta kuulostaa hienolta suomessa, mutta enta sitten kun koittaa aika palata kotimaahansa, ja jattaa tanne kaksi vauvaa jotka tuntevat taman aitinaan..?

Kavin paikalliselta klinikalta hakemassa matokuurin kaikkien niiden satojen mangojen jalkeen kun alkoi tuntua masussa kummalta. Matokuuri oli kohtuuhintainen, kaksi pilleria 2000 shillinkia, eli alle euron.. :P Nyt, siis pian suomeen palaa rahjaantynyt tytto: kuivat, ylikasvaneet hiukset, vaatteet nyrkkipyykin jaljilta kulahtaneina ja ei ihan niin raikkaina.. Mutta ilman matoja, jee!