Orpokodissa huomasin ettei mitaan ruokaa heiteta pois taalla. Kaikki mita lautaselle lapattiin, se syotiin. Kuitenkin jos joltain jai jotain yli, se jaettiin poikien kesken uudelleen, ja se tosiaan kelpasi. Taalla ei ajatella etta ruoka on jotenkin allottavaa jos joku on jo syonyt siita ja itseasiassa paikallisissa ravintoloissakin voi nahda takapihalla ihmisia syomassa asiakkaiden ruoantahteita. Afrikan lapset kylla syo lautaset tyhjiksi.. !

Koululla oli viime viikolla isot pirskeet. Paikalla oli yli sata vierasta. Lapset esittivat paikallisia tansseja ja lauluja, ja myos perjantaina urakkansa paattanyt japanilainen tyoleiri jarjesti ohjelmaa. Ruokana oli matokea ja riisia, hieman lihaa ja japanilaisten valmistamia "japanilaisia chiapateja". Kerasin lautasia ja huomasin ettei kaikille chiapatit kelvanneet, harkitsin hetken ja huomasin mussuttavani joidenkin ruoantahteita.. Nain sita afrikkalaistuu, heh :)

Juhlat menivat oikein mukavasti muuten, mutta yhdelta opettajalta varastettiin laukku eraasta luokkahuoneesta. Pian illalla lapset lahetettiin kotiin ja aikuiset, opettajat ja leirilaiset jaivat koululle jatkamaan. Musiikki soitti puoleenyohon, minka jalkeen jaatiin muutaman paikallisen leirilaisen kanssa istumaan nuotiolle. Oli pimeeta ja hiljaista, ja jostain saapui lauma poikia ja miehia nuotiolle. He alkoivat puhua jotain lugandaksi ja samassa he tyonsivat pojan, ehka 13-vuotiaan, polvilleen nuotion eteen. Tama paikallinen leirilainen otti poikaa kadesta kiinni ja kurotti toisella kadella ottamaan palavaa halkoa nuotiosta. Poika alkoi kirkua ja hokea jotain lugandaksi, ja lopulta mies paasti otteensa pojasta. Kysyin etta mita tapahtuu ja joku kertoi etta kyseinen poika varasti puhelimen tanaan.
Poika vietiin kauemmaksi, eraalla miehista oli pitka keppi. Hetken kuluttua pimeasta alkoi kuulua pojan kirkuminen ja kepiniskut.. Kajossa nakyi kun poika makasi maassa ja mies hakkasi kepilla olankansa takaa.

Huh, tuijotin vaan nuotioon ja pysyttelin hiljaa. En tienny mita tehda, mutta tiesin etta siihen tilanteeseen ei tarvittu muzungua neuvomaan.. !
Taalla "caining", kepilla lyominen, on hyvaksyttava kasvatustapa. Tosin viranomaiset suosittelevat lyomaan lapsia takamukselle, eika paahan tai muualle ruumiiseen.
Asia tuli kerarn puheeksi orpokodin johtajan, Charlesin kanssa. Han kertoi ennen piiskanneensa lapsia, mutta huomasi etta vakivaltaisuus perheissa on yksi suuri syy lasten joutumisesta kadulle. Nyt Charles kayttaa kevyempia rankaisukeinoja, kuten kaskee hakemaan 40 litraa vetta yms..
Tuntuu pahalta kun huomaa etta lapset taalla tekee kaiken mita pyydetaan, tiskaa, pyykkaa, siivoaa - ilman kehuja tai kiitosta.

Joskus kulttuuri taalla muistuttaa varmaan suomalaista kulttuuria ehka 80 tai 100 vuotta sitten. Lapsuus taalla on ehka 4 ensimmaista elinvuotta, minka jalkeen lapset alkaa tekemaan kaikkea mika on hyodyllista. Miehet on vahvoja auktoriteetteja, joille naiset ja lapset osoittaa kunnioitustaan..

Viikonloppuna menin Kampalaan, ja kavin katsomassa mita Charles on saanut aikaiseksi. Viela taytyy avata orpokodille oma tili, ja saada paivitettya nettisivut. Orpokodissa asuu nyt 9 poikaa, mutta alettiin laskemaan, etta todellisuudessa orpokoti elattaa noin 40:ta lasta, joista loput asuu huoltajien kanssa. Orpokodilla on varaa 16 lapsen koulumaksuihin. Laskin hieman budjettia, etta kuinka paljon maksaa yhden lapsen elaminen ja koulunkaynti kuukaudessa... jonka kenties joku hyvasydamminen pystyisi lahjoittamaan. Edelleen kysymys on kuitenkin koulun tasosta. Valtion koulut ei maksa juuri mitaan, mutta siella ei myoskaan opi mitaan. Yksityiset koulut on kalliimpia, ja mita kalliimpia, sita parempia.

Meilla tuli kuitenkin vahan erimielisyyksia kun suunniteltiin rahan kayttamista.. Charles tahtoisi kasvattaa mahdollisilla lahjoituksilla orpokodin lapsimaaraa viiteenkymmeneen, eika niinkaan laittaa lapsia kouluun. Vaitin vastaan, ja Charles selitti minulle tietavansa millaista on elama kaduilla. Han tahtoisi antaa mahdollisimman monelle edes ruokaa ja edes paikan missa nukkua.
Ymmarsin Charlesin pointin, mutta lopulta sain selitettya hanelle, etta lapsilla taytyy olla joku keino elattaa itsensa aikuisena, tai muuten he joutuu vaan takaisin kadulle.. Joten paasimme yhteisymmarrykseen ja pitaa lapsimaaran neljassakymmenessa, kunnes kaikille saadaan taattua ongelmitta ruoka, vaatteet, vuokra ja koulunkaynti.

Viikonlopun jalkeen oli kylla ihana palata kotikylaan Luweroon :) Sain koulun rehtorilta lainaan pyoran, jolla voin fillaroida ympariinsa, jei. Tosin, muzungua ihmeellisempi asia taalla on pyoraileva muzungu, kai ne luulee etta pyoraileminen on jotenki afrikkalainen juttu. Mutta en valita, tasta paivasta eteenpain tama muzungu liikkuu pyorilla. :)