mellakoita kampalassa

Viikko koulussa vierahti. Tarkoitus oli tanaan lahtea Kampalaan, Nansanaan guesthouselle kolmen vapaaehtoisen jaahyvaisjuhliin. He ovat viimeiset siita porukasta joka oli guestilla kun menin, ja meilla oli kylla hauskoja juttuja yhessa.
Eilen alkoi kuitenkin kuulua hurjia juttuja Kampalasta.. Paakaupungissa on menossa mellakka, kaupat on suljettu ja ihmiset sulkeutuneet sisatiloihin: poliisi ampuu kaduilla ja mellakoitsijat sytyttelevat rakennuksia tuleen. Nyt, 15 ihmista on kuollut. Tanaan mellakat ovat vain pahentuneet, ja Nansana on yksi mellakkapaikoista. Guesthousen emanta lahetti viestin "gun shoots d song of d day"

Uganda on edelleen jakautunut heimoihin. Kampala seka Luweero kuuluvat Bugandan heimoon, jotka puhuvat lugandaa. Buganda on Ugandan heimoista suurin ja merkittavin, ja silla on oma kuningas. Ugandalla kuitenkin on presidentti, jolla on kaikki poliittinen valta. Presidentin ja kuninkaan valit ovat huonot, mutta kuitenkin bugandalaiset rakastavat kuningastaan ja perinne tulee todennakoisesti jatkumaan.
Torstaina kuningas oli matkustamaan itaan, Bugandan alueen ulkopuolelle. Hallitus kuitenkin esti kuninkaan etenemisen ja jarjesti jonkinlaisen tiesulun, mista bugandalaiset raivostuivat. Niinpa Kampalassa alkoi kovat mellakat ja mielenosoitukset hallitusta vastaan, nain mulle kerrottiin.

Ugandalaisesta kulttuurista ja ihmisista ei mitenkaan nakisi etta he ovat olleet sodassa viela muutama kymmenta vuotta sitten. Kaikenkaikkiaan Uganda on toipunut karusta historiastaan ihmeellisen hyvin.. Nyt, paikalliset kommentoivat mellakoita etta "eikohan tama ole maanantaina jo rauhoittunut", ja "tallasia sattuu valilla.." Koulun johtaja sanoi, etta Luwerossa ei tule olemaan mitaan hataa, silla viiden vuoden ajan Luwerossa oli sota ja ihmiset menettivat kaiken. Kukaan ei halua etta se tapahtuu uudelleen, ja he valttavat levottomuuksia kaikin keinoin.

Hmm, laitoin muuten ennen tanne tuloa matkustustiedotteen ulkoministeriolle, jonka pitais tallasissa tilanteissa ilmottaa etta Kampalaan ei pida matkustaa jne.. Ei kuitenkaan mitaan kuulunu suomen suunnalta, mutta onneks taalla on ihmisia jotka pitaa mut ajan tasalla!

Huh, mutta niin taalla rauhallisessa Luwerossa ollaan.. Ja ensimmainen viikko koulussa sujui ihan hyvin. Eniten tyota olen tehnyt koulun kokin kanssa, joka on aika kiireinen rouva! Ensi keskiviikkona koululla on juhla, johon lapset harjoittelevat tansseja ja lauluja. Opetin lapsia taittelemaan paperikoristeita joita laitetaan juhlapaivana puihin.

Taalla Luwerossa Ugandan kulttuuri on lasna paljon voimakkaammin kun Kampalassa. Kaikkein raikein ero taalla on polvistuminen. Ensimmaisena paivana kavelin meidan jarjeston pomon kanssa metassa ja tiella oli lauma leikkivia lapsia. Kun ohitimme, yksi tytoista polvistui ja sanoi jotain lugandaksi. Taalla lapset polvistuvat vanhemmille ihmisille. Naiset polvistuvat erityisesti miehille, ja kaikki polvistuvat omille vanhemmilleen. Tervehdittaessa ja tarjoillessa ruokaa kuuluu polvistua, se on osoitus kunnioituksesta.

Oon pari kertaa polvistunut taalla, ja kieltamatta tulee aika epatasa-arvoinen olo. On tosi kummallista kun nakee naisia polvistumassa hiekkaan tai mutaan puhtaissa hameissaan. Kun en polvistu, niin kuitenkin niiaan syvaan mika on vahanniinku osoitus etta tahtois polvistua muttei kehtaa...
Heh, en kylla nahnyt kertaakaan etta kukaan olis niiannu kelleen Kampalassa! Yks Kampalalainen sanokin etta kun joku polvistuu Kampalassa, seka nainen joka polvistuu etta mies jolle polvistutaan tuntee olonsa tosi kiusaantuneeksi.