Koululla ei ole mennyt nyt ihan kauheen hyvin. Ensimmaisena paivana koulun rehtori naytti paikkoja ja ehdotti etta voisin kustantaa koululle jotain rakennushommia. Siita lahtien oon aina valilla miettiny etta kuinkakohan ne arvostaa mun henkilokohtaista panosta ja lasnaoloa. Asia vaan paheni kun toissaviikolla sain opettajalta listan toista joita voisin tehda hanelle, ja kaantopuolella oli toivomuslista: terottimia, kynia, vihkoja... Tuntu etta ne odotti saavansa joulupukin korvatunturilta.

Koululla on toinenkin vapaaehtoinen, hollantilainen Jita. Han lahenee viittakymmenta, ja tuli pari vuotta sitten koululle vapaaehtoiseksi, mutta nyt han on ugandalainen nainen jolla on oma pelto ja talo lahistolta! Koululla han hoitaa kaikki hallintoasiat, sponsorikontaktit, kaikki. Ilmeisesti koulu ei olisi nain hyvassa jamassa ilman hanta. Torstaina sain ensimmaisen tilaisuuden kunnolla jutella hanen kanssaan, ja kerroin vastaanotosta koululla. Han oli asiaan yhta tyytymaton kuin minakin, ja sanoi etta puhuu rehtorille. Lisaksi han kertoi etta voisin tutustua esikoulun opetussuunnitelmaan, vihkoseen johon esikouluopet ei ole ehtineet perehtya. Sen sijaan opetus on vanhanaikaista: 3-6 vuotiaat istuvat pulpeteissa, toistavat ja kirjoittavat. Esiluokan opettaja on itse erittain viimeisillaan raskaana (taalla kun naiset kayvat toissa viimeiseen paivaan asti), ja aika vasahtaneen oloinen. Vihkossa on paljon opettavaisia leikkeja jne joita han toivoisi etta voisin opettaa lapsille, ja saada lapset innostumaan koulusta. Taytyy sanoa etta kun lahdin Jitan luolta, olin uutta intoa taynna!

Seuraavana paivana rehtori tuli pahoittelemaan asiaa ja lohdutti minua kertomalla, etta ei kaikki vapaaehoiset lahjoittaneet koululle rahaa. Kuulemma on paljon muitakin vapaaehtoisia jotka rehtorin sanojen mukaan "eivat tehneet mitaan" ....
Pyysin saada katsoa esikoulun opetussuunnitelmaa, mutta rehtorin mukaan suunnitelma on vasta ensi vuodelle. En ymmarra, tahtooko se mies vaan rahaa koululle eika mitaan muuta.

Eh, viime viikolla huomasin etta yksi mun banaaneista oli syoty ja mielessani syytin meidan naapureiden koiraa, silla loydan sen aina valilla hiippailemasta ulos huoneesta. Illalla, kun menin nukkumaan tajusin ettei koira ollutkaan syyllinen. Jokapuolella alkoi hurja rapina, ilmeisesti aikaisemmin vain katolla kipittaneet hiiret loysivat ruokavarastoni. Taskulampun valossa katsoin kun hiiria kiipeili hyllyilla, ja sitten myos mun sangynlaidoilla! Onneksi oli edes moskiittoverkko.. Houkuttelin naapureiden kissan ruoantahteilla huoneeseeni ja koitin nukkua kun kissa mourusi ja koitti hyppia ulos ikkunasta :D
Oikeesti olin aivan jarkyttyny, mutta paikalliset suhtautui asiaan niin tyynesti etta itekin taytyi vain ajatella etta nyt ollaan Afrikassa!