Taalla tarkein kulkuvaline on "taksit", siis sellaset pikkubussit. Silla ihmiset kulkee toihin ja kotiin ja kauppaan ja kaikkialle, yksityisautot on tosi kalliita taalla. "taksit" toimii periaatteella pysahtyy missa vaan, ja hinta maaraytyy sen mukaan mista hyppaa kyytiin ja missa haluaa pois, kampalassa myos onko ruuhka aika. Siksi hinta pitaa tietaa itse, silla kuljettaja koittaa aina velottaa liikaa, etenkin jos on valkonen.
Valilla takseissa sita vaan miettii etta millastakohan olis kulkea sellasella toihin paivittain.. Joku matkustajista nousee kyytiin tai haluaa pois, jos istuu kaytavapaikalla, pitaa nousta ulos. Sitten kun vihdoin paasee takasin, voi olla etta 300 metrin paassa joku haluaa taas ulos, eika koskaan voi tietaa kestaako matka 15 minuuttia vai puoli tuntia. Takseissa lapset kulkee ilmaseksi, mutta niitten pitaa joko seista tai istua sylissa. Valilla naiset kun nousee takseihin lapsilaumansa kanssa, kuski auttaa ojentelemaan lapsia matkustajien syleihin!
Kampalassa taksit hurruttavat aina omia reittejaan ja palaavat lopuksi asemalle, "taxi parkkiin", joita on kampalassa kaksi. Ja naky asemilla on aiivan uskomaton, valkosia pikkubusseja on ihan torkeesti.. Taksit koittaa kaikki paasta omille pysakeilleen ja omalle reitilleen, vaikka asema on suuri, asemalla on ehka 20 senttia tilaa ymparilla. Ja taksit ei todellakaan vaista, taalla jalankulkijat juoksee alta pois omalla vastuullaan. Sitten viela kun kaikki kuskit koittavat vetaa omiin takseihinsa, hulina on jarkyttava.
Taalla Luwerossa muzungut on viela paljon harvinaisempia kun Kampalassa. Kahden kuukauden aikana olen nahnyt 5 valkosta taalla. Ihmiset kiinnittaa kovasti huomiota taalla ja aina jokapuolelta kuuluu "bye muzungu". Taalla lapsilla on jopa bye muzungu- laulu, jonka ainoat sanat tosin ovat "bye muzungu", mutta savel on aika tarttuva ja voi jatkua niin kauan kun on riittavan kaukana ettei enaa kuule.
Sita ei aina tieda etta miten ihmisiin pitaisi reagoida, kun ei tahdo olla epakohtelias. Huutelijoita on kuitenkin kahdenlaisia, on niita joiden mielesta muzungu on kertakaikkisen ihmeellinen naky, ja sitten on niita jotka nakee vaan kavelevan lompakon. Nyt jotenkin on alkanut tuntua aika raskaalta, kun sita valilla pysahtyy juttelemaan ja tyyppi sanookin vaan "give me money". Vanhemmat kaiketi opettaa lapset kerjaamaan muzunguilta, ja valilla lapset huutaa minka pystyy lugandaksi anna rahaa "mpa sente!!!", vanhempien vaan naureskellessa vieressa...
Tuntuu valilla etta ihmiset taalla ei anna hetkeksikaan unohtaa etta kuinka kovin erilainen sita on..
Tosin, Luwero alkaa paastaa minua piinasta, ja kaupungilla kulkiessa saatan kuulla bye muzungun sijaan lapsien huudon, "bye madame ANNA!!" haha... :) Anna on nimi johon olen aika hyvin tottunut, ja itseasiassa esittelen itteni aika usein vaan Annana.. h esiintyy joissain sanoissa, mutta paikallisilla on vaikeuksia lausua sita. Mutta tosiaan, opettajana olen saanut tittelin madame, miesopet taas ovat master taalla. Hehe, aluksi madame anna tuntui aika jaykalta mutta nyt oon alkanu pitaa siita. Kylla se aina "muzungun" voittaa!
Koulussa menee kivemmin taas, olen aina valilla pitanyt babyclassille oppi- tai leikkitunteja! Nyt askartelen esiluokille vari ja numeropelikortteja.
Tosiaan, nyt olen ollut kaksi kuukautta luwerossa. Taalla elama on paljon yksinkertasempaa kun Kampalassa: kun ei ole varaa ostaa tomaatteja tai sipulia niin sitten syodaan pelkkaa poshoa ja papuja. Ihmiset heraa aikasin kuudelta, menee viljelmilleen toihin, tulee takaisin, syo illallista ja kay nukkumaan. Valilla sita tulee huono omatunto kun on varaa kaikkeen mita tahtoo, ja musta on tullut kylla tosi saastelias taalla.
Viime viikolla olin kipee, oksensin yolla ja seuraava paiva oli hieman kuumeinen. Lepasin pari paivaa, ja nyt olen taas elamani kunnossa. Paikalliset oli aivan jarkyttyneita etten mennyt sairaalaan enka syonyt laakkeita, taalla suhtaudutaan kuumeeseen ja tuommosiin sairauksiin tosi erilailla. Nytkin ne on sita mielta etta mun pitais menna tarkistuttamaan itteni, muuten tama voi toistua malariana tai jonain vakavana tautina jonkun ajan paasta. Olin aluksi tosi skeptinen, mutta ymmarsin etta taalla kuume voi olla merkki jostain tosi vakavasta. Mutta kuitenkin, nyt oon ihan kunnossa.
Itseasiassa ehka ne hiiret jotka piehtaroi iltasin mun ruoassa aiheutti tan taudin!
Niin nyt on muuten sadekausi, ja vitsi miten kylma voi paivantasaajalla olla. Iltasin pitaa vetaa fleece ja pitkat housut paalle! Joku 15 astetta varmaan iltasin, huhhuh. Mutta kuitenki sade on jokseenki tosi ihana taalla, puolessa minuutissa sade saattaa yltya aivan jarkyttavaksi kaatosateeksi. Sitten, 20 minuuttia myohemmin aurinko alkaa paistaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hihii, aivan sairaan osuva tuo taksikuvailu:D Kaikkein paras on, kun ne conductorit roikottaa niitä lapsia ja pikkuvauvoja vaan jostain kädestä tai paidan hihasta. Pikkuset tytötkin tietää siellä miten vauvaa kannetaan, mutta useilla miehillä siellä ei näytä asiasta olevan mitään hajua:)
VastaaPoistaNiin, kärsin maailman suurimmasta ikävästä tosi pitkään, ja sitten tajusin, että hitto - tottakai voisin käydä siellä, varsinkin kun nyt mulla saattaa olla siihen ainut mahollisuus vuosiin. Ostin lennot Ugandaan ja oon Luwerossa ehkä 12. päivä lokakuuta, jee, oon niiiin liekeissä<3. Jos haluat jotain erityistä Suomesta niin ilmota vain. Jotain tuon varmasti, vaikket mitään pyydäkään:)!
Suomessa syksy on saapunut myrskyineen ja täällä on hirmuisen kylmä, vaikka tuskin edes mennään pakkasen puolelle. Miten täällä pärjää talven?? Hassuttikin lukea, että Ugandassa on sairaan kylmä ja täytyy pukea pitkät housut ja pitkähihanen - täällä niitä tarvii jonkun seittemän, jos ei halua hypotermiaa:D!
t.inka
Jee, Uganda calling...
Moissan Inka, miun kamppis!
VastaaPoistaTosi kiva kun tulit tanne Ugandaan mun kanssa, oot kylla varsinainen tehotytto! Tanne ei tarvinnu mukaan ku muutaman kulahtaneen rievun, johon ugandan punahiekkapoly jo kertaalleen on jattanyt jalkensa. Tervetuloa takaisin tytto!