puuhastelua orpokodilla!

Kiitos kaikille kauhiasti kun ootte osallistuneet jouluenkeliprojektiin :) Ollaan nyt suunniteltu rahankayttoa, ja tosiaan rahoilla toivotaan varastoivamme ruokaa, ja maksaa kohta rastiintyvan vuokran.. Olisi tosi hienoa jos saataisiin rahat riittamaan johonkin kestavaan kehitykseen, ostaa ehka semmoinen koululiiduntekovehje, ja materiaalit. Niita koululiituja vois pojat sitten kaupustella omiin kouluihin ja lahistolle. Niinpa voisi orpokoti pyoria, ei paljoa, mutta pikkuriikkisen omavaraisemmin. Vaikeeta vaan, kun laskeskelee ja huomaa ettei taallakaan se elaminen niin halpaa ole, pelkastaan ruokaan orpokoti kayttaa kuukaudessa noin 60 euroa, vuokra 100 euroa...

Aiskan ja Matin iskan antamat 100 euroa on orpokodilla nyt kaytetty parhaimmalla katsomallamme tavalla, ostettiin siis materiaaleja paperihelmikorujen tekemiseen seka varastoitiin ruokaa. Nyt pojat tyytyvaisena mussuttaa kaksi kertaa paivassa riisia tai poshoa ja papuja, aamupalaksi teeta ja leipaa. Charleskin, orpokodin johtaja, on silminnahden helpottunut.. taas vahaksi aikaa.
Orpokodilla on nyt siis aloitettu ihanien ugandalaisten paperihelmikorujen tekeminen, ja ne on ihan oikeasti hienoja! Pojatkin tuntuu tykkaavan kun on jotakin mita puuhastella ja "to help uncle".

Sunnuntaina Charles, orpokodin johtaja, kertoi etta heidan kirkko on jarjestamassa tilaisuutta alueen orpokodille. Menin sinne ja Charles vaati etta tapaan kirkon piispan. Mentiin odottamaan piispaa hanen toimistoonsa, ja katselin ymparilleni: tyhja valtaistuin massiivisen poydan takana, ja kuninkaallisia kuvia piispasta ympari huonetta.. Lopulta mahtava piispa saapui ja kavi valtaistuimelleen, ja en ole koskaan nahnyt, toisinaan koppavaa Charlesia niin noyrana kuin silloin :D Sitten piispa kaantyi puoleeni ja kysyi josko olenko "born again christian", vastasin kieltavasti ja sanoin etten kuulu mihinkaan uskontoon. Tasta sitten piispa oikein hammentyi ja vaati saada saarnata minulle, tanaan, huomenna, jouluna... Kieltaydyin, kieltaydyin ja taas kieltaydyin, mika sai piispan viela enemman pois tolaltaan ja Charlesikin hapesi miten voin kieltaytya piispan saarnasta... Voi eihh...

Onkosse sitten kaksi yota jouluun! Tyo tuutte ilmeisesti viettamaan valkoista joulua, minulla taalla on oikein vihrean oranssi joulu. Alkaa aika Ugandassa lahentya loppua, jannittaa Suomeen paluu. Sita kun istuu bodabodan, mopon, kyydissa afrikan lampiman tuulen riepotellessa hametta ja viuhottaaa vapaana ympari tata ihmeellista maata, ei enaa edes ymmarra miten erilaista asiat tulee puolentoista kuukauden paasta olemaan. Mutta jouluaattona kylla iskee koti-ikava, se on varma! Laittakaa mulle pakkaseen vahan porkkanalaatikkoa ja kinkkua, joohan!

Ruoasta puheen ollen, on nyt tullut aika tunnustaa yksi tosiasia. Afrikkalainen, herrkullinen ruoka, saa meidat valkoiset naiset lihoamaan aivan valtoimenaan! Siten Inkan tullessa alkoi kova kuuri ja paikallinen ruoka on pannassa. Taalla kuitenkin mita ajatellaan etta lihaisampi sen parempi, joten paikalliset ei yhtaan hapea julistaa etta olen lihonut "Hanna, you are now sooo FAT!!"
Sita vaan koittaa vaivaatuneena hymyilla ja sanoa etta niinpa on saattanut vahan painoa tulla lisaa. Asia kuitenkin valkeni yksi paiva, kun Inka kertoi etta suomeen palatessaan kilot pysyy kurissa ja seuraavan kerran Inka palaa Ugandaan pienena ja solakkana. Koulun rehtori totesi tahan etta sitten ne aattelee etta Inka on varmaan sairas, ja etta talla kenties on HIV..

Jokatapauksessa, ihanaa joulua kaikille sinne Suomeen, pian nahdaan!