Matti Ugandassa, Inka Ugandassa, jeee!

27.marraskuuta perjantaina koululla oli todistustenjako. Koulun kokki Florence tarvitsi apulaista leipomaan kabalagaloja, pyoreita leivonnaisia aikaisin aamulla ennen auringonnousua. Niinpa viela Inkan uinuessa ennen kuutta olin lahdossa koululle, mutta pihapiiria ymparoiva aita olikin lukittu. Muistin Inkan kertomat sankaritarinat kuinka Inka ja Riikka aina kiipesivat aidan yli kun tulivat myohaan kotiin ja niinpa hetkeakaan eparoimatta kiipesin parimetrisen tiiliaidan paalle. Sitten, kaikki tiilet aidan ylareunasta irtosivat ja putosin alaselan paalle maahan. Sitten herattamaan Inkaa ja otin yhteytta suomen tukijoukkoihin, kiitos avusta hadan hetkella!

Siina kun henki alkoi kulkea ja tiesin etta elama voittaa alkoi kuitenkin kaihertaa mielta yksi asia ennen kaikkea: oltiin lahdossa seuraavana paivana 13-henkisella vapaaehtoisporukalla Jinjaan laskemaan Niilia! Lauantaiaamu koitti ja koin ihmeparantumisen! Niinpa paasin minakin mukaan valloittamaan valkoisena kuohuvaa koskea, mika oli aiiiivan mielettoman siistia..
Sunnuntaina Inkan kanssa vuokrattiin paikalliset fillarit, jotka kitisivat ja ratisivat matkallamme kohti vesiputouksia. Hikoilin ja tuskailin vaan kun Inka rullasi edella, huh! :D

Inka oli tuonut todistustenjakoon ihania stipendipalkintoja hyvin parjanneille oppilaille, penaaleja, reppuja, kynia ja kumeja. Hih, kylla oppilaat olivat innoissaan, opettajien mukaan ei monissa kouluissa jaeta stipendeja. Stipendienjakoa sekotti pieni valikohtaus, kun huomattiin etta koulun rehtori alkoi jakaa extrapalkintoja omille oppilailleen koulun yhteisista materiaaleista. Mentiin valiin Inkan kanssa, ja rehtori vaitti ostaneensa lisapalkinnot lapsille itse.. Selitys oli aika epauskottava kun rehtori piti kadessaan varikynapakettia jossa oli tiimarin leima! Todistusten jalkeen Inka keskusteli vakavasti rehtorin kanssa joka oli pahoillaan tapahtuneesta, eika ilmeisesti tapahdu uudelleen!

Koitti tiistai ja menin Entebben lentokentalle odottelemaan, kun lopulta oma mattikultani saapui laukkuineen ja reppuineen Ugandaan! Matilla on nyt kahden viikon tutustumisaika Ugandaan: kieleen, kulttuuriin, ruokaan, jei! Ollaan oltu orpokodilla puolikas viikko toissa, jonne Matti toi mukanaan tuliaisia suomesta, kuusi paria farkkuja, kiitos marjolle kerailysta. Ja kiitos aiskalle ja matin iskalle tukemisesta, sadalla eurolla saa tassa maassa paljon. Ostettiin materiaaleja kasitoiden tekemiseen, uusi keittolevy, ja viela lopuilla rahoilla ruokaa varastoon. Bassajjansolon, Luweron koulun rehtori opetti meita tekemaan ihania enkeleita banaanikuiduista, jotka sopivat taydellisesti kuusenkoristeiksi! Opetettiin enkeleiden tekeminen edelleen orpokodille ja pojat totisesti innostuivat askartelusta: parissa paivassa enkeleita tuli jo lahemmas 200! Niinpa alkaa ihmetelko jos Matin laukku ei olekaan pullollaan tuliaisia, 200 enkelia vie jonkin verran tilaa. :P Joten ennenkuin menette kayttaaan rahanne kauppojen joulusesonkimereen, harkitkaa jos lahjaksi, tai itselle voisi ostaa muutaman ugandalaisen enkelin, hinnaksi ollaan ajateltu viitta euroa.

Viikonlopuksi lahdettiin aivan Ugandan itarajalle, Elgon vuorelle. Valilla tahtoo vaan pysahtya ihmettelemaan kuinka kaunis voikaan olla maa.. Vesiputouksia, vuoria, luolia, vihreaa silman kantamattomiin,... ei tata maata turhaan kutsuta Afrikan helmeksi!