kamppakaveriksi tehotytto suomesta

Inka on ollut puoli vuotta vapaaehtoisena Luwerossa samaisessa koulussa, aikaisemmin tana vuonna. Inka jakoi Riikan kanssa huoneen, ehka 500 metrin paassa nykyisesta huoneestani. Paatettiin etta nyt meista sitten tulee kamppiksia, pakkasin tavarani nykyisesta huoneesta ja ilmoitin hieman haikeana naapureilleni etta muutan toiselle puolelle tieta!
Tulimme perille illalla ja Inkan naapuriperhe pettyneena ilmoitti ettei olleet ehtineet laittaa huonetta valmiiksi meille. Nukuttiin yo ja aamulle mentiin koululle. Kun illalla tultiin koulusta takaisin emme voineet uskoa silmiamme: Huone oli sisustettu jarkyttavaan ugandapitsityyliin, pitseja oli ikkunoissa, ovissa, tyynyilla, sangylla, ja pitseilla oli jopa peitelty Inkan rinkat ja reput. Kaikkein suurinta hammennysta aiheutti kuitenkin valtava muhkerosohva keskella huonetta, joka esti lahes kaiken liikkumisen huoneessa. Istuttiin alas ja mietittiin kuinka suuri vaiva tuon painavan sohvan sisalle ronttaamisessa on ollu, kun sohvan sisalta alkoi kuulua rotan rapistelua :D Eeh, seuraavana iltana paastiin onneksi eroon tuosta kammotuksesta.
Oon ihan rakastunut kylla uuteen kotiini, asutaan melkein kuin yhdessa naapuriperheiden kanssa, paljon lapsia, ja muutenkin paikka on elavaisempi kuin toisella puolella tieta.

Koululla Inka on kylla varsinainen tehotytto, ja on saanut mutkin ihan uuteen intoon koulun auttamisessa. Valilla ihan kalpeana katon vieresta kun Inka keksii kaikkia ideoita parantaa ja kehittaa koulua. Wautsi..! Nyt siis ennen kaikkea ohjaillaan Inkan sponsorirahat oikeisiin kohteisiin, ja kaydaan vierailemassa uusia kummilapsia ja niiden perheita.

Oon saanu hyvan perehdytyksen Ugandan korruptioon tassa parin viikon aikana. Ugandaan tullessa matkailija saa viisumin maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi. Kun viipyy pidemman aikaa, taytyy viisumia kayda pidentamassa siina kolmen kuukauden hujakoilla. Tama kuitenkin taalla Ugandan stressittomyydessa paasi unohtumaan ja tajusin etta olin ollut jo 2 viikkoa ugandassa laittomasti. Uh, olin pulassa, silla nyt mun olis pitanny menna selittamaan etta miksi ja mita olen tehnyt sen kahen viikon aikana ja viisumin uusiminen olisi vienyt varmaan kuukauden... jokatapauksessa byrokratia olisi tehnyt mut hulluksi. Onneksi kuiteski hyva paikallinen ystavani, Cyrus, mainitsi etta silla on kaveri immigration officella. Niinpa valitsin vaihtoehdon numero kaksi, soitettiin talle kaverille joka tuli takaovelle vastaan. Nainen tarvitsi mun passin ja 150 000 shillinkia, mika on noin 60 euroa. Sitten nainen kertoi etta passi pitaa toimittaa eri paikkaan, joka on melko kaukana ja etta hanen taytyy menna sinne lounastauollaan.. hetken paasta tajusin pointin ja annoin viela 6 000 shillinkia naiselle "matkakuluihin". Nyt kuitenkin ymmarsin etta kaikki on kunnossa ja passi leimattu, joskaan en ole viela nahnyt passiani. Toivon vaan etta nainen sai anottua loput 3 kuukautta mulle, ettei tarvi enaa sahlailla passin kanssa.

Istuttiin Inkan kanssa paikallisen kaverin, Rommien autossa, Kampalan keskustan paivaruuhkassa. Juteltiin niita naita ja oltiin juuri varmaan kampalan ainoissa liikennevaloissa, kun poliisi viittoi Rommien pysahtymaan. Poliisi hieman hymyillen ilmoitti etta Rommie oli ajanut pain punaisia, istui pelkaajan paikalle ja kaski Rommien jatkaa matkaa. Siina ajellessa Rommie koitti selitella, etta valo oli viela keltaisella. Sitten poliisi kaski Rommien pysahtya ja antaa rahaa prepaidiin. Rommie antoi poliisille 5 000 shillinkia, ja poliisi sujahti ulos sopivasti lounasravintoloitten kohdalla :D Koitettiin ehtia ennen illallisaikaa kun Rommie heitti meijat takaisin samana paivana.