ei rahaa, ei ruokaa

Keskiviikkona oli miun synttarit, nyt 19 hih! Sain aika pahan flunssan juuri synttareiksi, mutta valmistin juhla-aterian koulun opettajille kokin kanssa, ja sitten viela kotona naapuriperheelle!
Perjantaina Kampalassa oli viela kekkerit muille vapaaehtosille ja kaikille kavereille siella, ja ihmisia saapui noin 30! Sitte syotiin ja juotiin. Oli tositosi kivaa huomata kuinka paljon mukavia, ulkolaisia ja paikallisia ystavia sita on taalla saanut. Ei ole tarvinnut kauheesti yksikseen yskiskella.

Babyclassin opettaja, mme Justine oli erittain isona pitkaan ja aina vihjailin kaksosista, mutta kuulemma masussa oli vain yksi vauva. Eraana aamuna Justine ei saapunut kouluun, ja kuulin etta tama on lahetetty Kampalaan, mulagoon, Ugandan suurimpaan sairaalaan. Jus synnytti toissakeskiviikkona, mutta vauvalla oli jotakin vikana, ja oli hengityskoneessa. Yksi opettajista selitti, etta mahassa oli ollut liikaa lapsivetta. Toissaperjantaina menin sairaalaan etsimaan Justinea. Kysyin hoitajilta miten voisin loytaa Justinen, ja he kehottivat vain kiertamaan osastoja ympariinsa, kun ei ole tietokoneita potilasrekisteria varten. Paikka oli hiukan karmiva, kun kymmenia moskiittoverkkoja vaan lillui katosta, ja vasyneet naiset tuijottivat etta mita muzungu palyilee ja kiertelee. Myohemmin jus kertoi etta kun tulee synnyttamaan, tuodaan mukana muovisuojus ja oma ampari.
Lopulta loysin Justinen, joka oli kohtalaisen hyvassa kunnossa. Han totesi vaan ettei murehdi liikaa vaan luottaa etta hoitajat tekee mita on tehtavissa.
Mulago sairaala on kallis, ja mita pidempaan siella on sita kalliimmaksi hoito kay. Sairaaloissa kuolee ihmisia vaan sen takia ettei hoitoja aloiteta, jos ei maksuja tule.
Vauva kuoli perjantaina. Afrikkalaisen naisen tapaan, Justine ei itke tai sure, valittaa vaan kivuista vatsassa. Laittoi miettimaan, olisikohan vauva elossa jos olisi syntynyt Suomeen.

Viikonloppuisin kayn Kampalassa katsomassa orpkotia. Toissalauantaina loysin pojat valmistamassa lounasta: keittamassa pelkkia papuja. Orpokodilla ei ollut poshoa eika riisia. Nyt viimelauantaina menin orpokodille ja huomasin ettei siella ole riisia, ei poshoa, eika papuja. Olin siella lounasaikaan, eika pojat syoneet lounasta eika aamiaista. Kysyin etta pojat onko teilla nalka ja vastaus tuli yhdesta suusta "yes".
Ollaan pari viikkoa nyt suunniteltu Charlesin kanssa etta orpokoti voisi avata tukkuliikkeen laheiselta marketilta, jossa myytaisiin poshoa ja papuja. Sitten ainakaan ruoka ei koskaan loppuisi kesken. Oon koittanu laskea ja suunnitella, mutta valilla olo on aika avuton, kun en ma kauheesti paikallisesta bisneksesta tieda.. Kuitenkin laskin etta tulot riittaisi orpokodin perus yllapitoon, mutta alkupaaomaa tarttetaan joku 1000-2000 euroa. Lisaksi huolestuttaa etta pystyyko Charles yllapitamaan ja saamaan liikkeen tuottamaan, ettei mahdollinen paaoma vaan koidu tappioksi.
Charles pyysi rahaa ruokaan, mutta maksoin jo sakin poshoa toissaviikolla, ja sanoin etten voi olla ainut joka antaa rahaa kymmenen pojan elattamiseen. En tieda, nyt taytyy sanoa etta ahdistaa... Mietin vaan etta onkohan ne tanaan syoneet mitaan, enta huomenna..
Orpokodin nuorin poika, Dennis, karkasi toissaviikolla takasin kadulle. En voinu uskoa, silla Dennis on pojista viattomin ja tuntui etta silla oli kaikki hyvin orpokodilla. Kysyin etta miks ihmeessa Dennis haluisi takasin kadulle, ja selvisi etta han ajatteli saavansa rahaa. Koko viimeviikon Charles etti Denista ympari Kampalan ghettoja, ja lopulta loysi Denniksen kuumeessa ja nalissaan makaamassa pahvilaatikoissa.. Nyt lauantaina Dennis naytti melko terveelta, ja on takaisin orpokodilla muitten kanssa. Toivottavasti se poika ei karannut vaan siksi etta Charles valittaa pojille ettei ole rahaa.

Koululla yksi tytto, Amina (noin 10 vuotta), on saanut kummallisia kohtauksia. Ensimmaisella kerralla tytto alkoi itkea ja valittaa, etta jokin puristaa hanta kurkusta. Opettajat laittoivat hanet makaamaan ja vanhemmat tulivat hakemaan tyton. Katsottiin kun lapsi vietiin mopon kyydissa pois ja yksi opettajista totesi etta "ei olisi uskonut tuosta.. Pahat henget voi tulla kehen vaan"
Jo kampalassa kuulin puhetta hengista, demoneista, nightdancereista, whitch craftista.. Mutta kun tulin Luweroon, hakellyin kuinka kovasti ihmiset uskoo tuommosiin. Koulumatkallanikin on yksi maja, jossa kaksi miesta polttelee piippua. Nama kaksi miesta ovat "whitch doctors" joiden puheille erityisesti naiset tulevat, kertovat mita he havittelevat: rahaa, miesta, asuntoa.. Ja sitten nama noitatohtorit antaa jotain yrtteja naisille, joita nama sitten kotona tupruttelevat. Noidille voi vieda uhrattavaksi ihmisia, erityisesti lapsia, kenties katulapsia. Edelleen uutisissa on valilla juttuja lapsista jotka loydetaan tapettuina, ilman paata..

Kun paikalliset puhuu hengista tai demoneista jne. en ole ollut millanikaan. Kuitenkin nyt Amina sai kolmannen kohtauksen, ja alkoi itkea, ja riuhtoa. Katsoin tyttoa kun kaksi opettajaa piti Aminaa toinen toisesta kadesta ja toinen toisesta, tytto riuhtoa itteensa irti mutta ei puhunut mitaan. Opettajat kysyivat mika on vialla mutta tytto vaan itki. Lopulta tytto naki maassa kepin ja alkoi riuhtoa keppia kohti, ja hoki vaan lugandaksi omuggo, omuggo eli keppi.. Tassa kohtaa kaikki opettajat olivat jo taysin varmoja etta demonit ovat vallanneet Aminan. Tata kesti jonkun tunnin verran ja sitten Amina on taas ihan okei.

Koulujaksoa on jaljella viela noin 3 viikkoa. Nyt ruokaan tarkoitetut rahat on finaalissa, ja suurin osa opettajista menee kotiin syomaan. Opet vaati etta ma edelleen syon koululla, mutta kieltaydyin. Viimenen asia mita tahdon on olla taakaksi koululle, vaikkei musta hirveesti hyotya noille oliskaan.
Koululla yhteishenki on huonontunut tosi paljon. Kaikki alkoi kun elokuussa opettajat eivat saaneet palkkojaan, kun oppilaat ei maksaneet koulumaksuja, mista opet syyttivat rehtoria. Koulumaksujen periminen onkin sinnikkain tehtava koululla, kun taalla vanhemmat maksavat muutaman tonnin eli muutaman euron kerrallaan, sitten valittavat ja pyytavat lisa-aikaa, ja maksavat sitten taas aavistuksen lisaa. Koulun rehtori myontaa kaikille vanhemmille lisa-aikaa, ja nyt madame jitan laskelmien mukaan 40 prosenttia koulumaksuista uupuu, ja aikaa perimiseen on vain 3 viikkoa. Koulumaksujen periminen on rehtorin vastuulla, mutta rehtorin mukaan kaikki on "under control". Rehtori on todella hyva opettaja, mutta erittain huono johtaja.

Huh, tuntuu etta kaikilla on suuuria ongelmia. ei rahaa, ei ruokaa, sairauksia..