maanantai 10. elokuuta 2009

perilla Kampalassa !

Jeejee taalla ollaan! Taival oli raskas; matkani kesti noin 26 tuntia ja vietin tiistai\keskiviikko valisen yon Dubain lentokentalla. Kuulutukset "last call for passenger.." "boarding is starting at the gate..." kaikuu vielakin korvissa, onneksi paasin tanne luksustason guesthouseen lepailemaan. Tosin naapurin kukot herattelee siina seitseman aikaan aina. Oli hienoa laskeutua Ugandaan Entebbeen Dubain okykentan jalkeen.. Kun koneen pyorat osui maahan, maisema oli suoraan Afrikan luontodokumentista, leijonat vain puuttuivat. Paasin pois koneesta suoraan viisumijonoon. Silloin sita miettii kuinka hienoa on olla suomalainen passi, silla kaikille ei viisumia niin helposti myonneta..

Automatkalla Kampalaan sain hyvan esittelyn Afrikasta. Entebben punahiekkatiet, palmut, tiilitalot.. Tuon hiekkaa sitten pullossa kotiin, tosin veikkaan etta kuudessa kuukaudessa ehdin saada tarpeekseni mystisesta punaisesta hiekasta, silla sita loytyy iltaisin kengista, sangysta ja sieraimista.

Ruuhka on kasittamaton Kampalassa. Pikkubussit (taksit/matatut) ja mopotaksit (bodabodat) tayttavat tiet, minka lisaksi jalankulkijat koittavat paasta etenemaan.. Jalankulkijalle Kampala vaatii kylla totuttelua, silla juuri kun on tottunut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, huomaa, etta bodabodat ajavat missa huvittaa. Lisaksi tiet ovat usein taynna kuoppia ja kivia, ja yksi vapaaehtoisista putosikin illalla parimetriseen kuoppaan ylittaessaan tieta. Olen kayttanyt bodabodaa jo pari kertaa, on ollut ihan mukavaa, kuoppien takia aika pomppuisaa valilla. En voi kun ihmetella paikallisia naisia jotka istuu hameet paalla sivuttain.. Ruuhkassa tosin bodat ajaa niin pienista valeista etta autot koskettaa.

Guesthouse jossa asun nyt on ehka 10 km Kampalan keskustasta, ja taalla on ihan kylameininki. Olen kotiutunut tanne ihan ongelmitta, taalla lahes kaikki yleellisyydet; sahko, jaakaappi, internet, sanky, kaasuhella.. joten mikapa tassa elellessa. Meilla on jopa juokseva vesi viikonloppuisin, mutta se ei riita peseytymiseen asti, joten normaalisti peseydymme kaivovedella, jota joku mies tuo kanistereilla tanne. Muut vapaaehtoiset ovat supermukavia, jaan huoneeni kahden Korealaisen kanssa. Paikalliset lapset kay taalla aina ihmettelemassa ja leikkimassa muzungujen kanssa. Vietan taalla todennakoisesti ensimmaisen kuukauteni orpokodissa, jonka jalkeen muutan Luweroon asumaan, toihin kouluun.

Lugandan opettelu sujuu ihan kivasti, osaan jo muutamia yleisimpia lauseita.
Tallasta taalla, perusafrikkalaista elamantyylia.. Vaatimatonta, mutta onnellista !

3 kommenttia:

  1. Mitä kaikkee teette päivisin siellä ja entä miten paikalliset suhtautuu teihin siel?

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että olet päässyt hyvin perille. Mitenkäs se paikan sijainti....pohjoisella vai eteläisellä pallonpuoliskolla vai kenties juuri auringontasaajan kohdalla. Eli onkos nyt helteessä kesä vai talvi :-)

    VastaaPoista
  3. Paivantasaaja menee aikalailla suoraan Kampalan halki, eli ei taalla oikeen vuodenaikoja ole.. Tai sitten, etta taalla vallitsee ikuinen kesa, kummin tahtoo ajatella :)

    VastaaPoista