ghetto

Bussimatka Pakuachista takaisin Kampalaan oli aika elamys. Bussi oli paikallista tasoa, siis aivan tayteen buukattu. Kaytava oli taynna ihmisia jotka heiluivat kun bussi kaahasi kaikista kuopista, ja eras nainen nojasi jalkoihini. Yks vapaaehtoisista, Singe oli erittain matkapahoinvoiva ja sanoi ettei auttanut yhtaan kun hanen penkin alla kiekui elava kukko.
Kun bussi pysahtyi, kadulta ryntasi ihmislauma myymaan matkustajille vetta, limua, leipaa ja ojentelivat jaloista killuvia elavia kukkoja. Ilmeisesti kylalta on niin paljon halvempi ostaa kukkoja etta osa paikallisista tahtoo vieda kaupunkiin.

Matkalla Pakuachista sain viestin orpokodin pomolta, Charlesilta, etta he ovat muuttaneet uuteen paikkaan. Han lupasi tulla vastaan aamulla guesthouselle. Ensireaktioni oli etta eiih, silla vanha orpokoti oli tullut melko kotoisaksi, ja pelkasin etta asiat muuttuvat uuden paikan myota. Charles oli kertonut, etta han aikoo muuttaa kuukauden loppuun mennessa, mutta suhtauduin suunnitelmaan skeptisesti, silla uuden paikan vuokra on lahes tuplasti kalliimpi.. Ja kun rahaa ei ole tarpeeksi nytkaan. Saavuin uuteen paikkaan, joka on ehka 7 kilometria guesthouselta. Uudesta orpokodista lapsilla on kavelymatka kouluun, joten voi olla etta matkakulujen takia muutto kannattaa taloudellisesti.

Tanaan oli toinen paivani uudessa orpokodissa. Oon ollut aika ajatuksissani koko paivan, silla eilisen tapahtumissa on paljon mietittavaa. Haluaisin tietaa lasten taustasta, mista he ovat tulleet, asuneet, olleet.. Kielimuurin takia en tieda paljoa, ja ghettojen mainitseminen saa pojat vaisuiksi...
Ensimmaisen kerran, kun tapasin Charlesin han naytti kuvia orpokodin ensimmaisesta rakennuksesta. Nain kuvia pellin palasista rakennetusta majasta, joka oli vain yksi huone. Lattialla oli mattoja pojille, jossa he nukkuivat ja nurkassa oli polttopuita, jossa he valmistivat ruokansa. Siina kun katsoin kuvia, orpokodin sohvalla, en olisi uskonut etta siita orpokoti on lahtoisin.. Mukanani oli Sarah, jarjeston sihteeri. Han pudisti paataan ja sanoi, etta kavi aikoinaan katsomassa orpokotia. Naky on aika uskomaton, laitan kuvia blogiin kun saan charlesilta.
Kysyin Elijahilta, orpokodin pojalta, joka puhuu parhaiten englantia, etta missa han on asunut ennen kyseista orpokotia. Han vastasi kummissaan etta en missaan, tuo oli orpokodin ensimmainen rakennus.

Eilen kysyin Charlesilta pojista, heidan taustastaan. Han kertoi etta osa lapsista on menettanyt vanhempansa, mutta osalla on toinen tai jopa molemmat vanhemmat elossa. Eri syista he eivat pysty elattamaan lapsiaan, osa on vakivaltaisista perheista, osa on sairaita.. Kaikki pojat, lukuunottamatta kahta, ovat samasta ghetosta, ja tunteneet toisensa.
Kerroin Charlesille, etta tahtoisin joku paiva kayda katsomassa ghettoa, ja Charles sanoi etta vien sinut sinne tanaan. Lahdimme illalla, osa pojista lahti mukaan ja osa ei halunnut tulla.
Ghetto on kavelymatkan paassa nykyisesta orpokodista. Rakennukset ovat tiiliseinaisia ovettomia huoneita riveissa.. Elijah naytti minulle ojaa, jossa oli roskaa. Han kertoi etta joki oli heidan elinkeinonsa: kun ojasta loytyi jotain arvokasta, he myivat sen ja ostivat silla ruokaa. Kun mitaan ei loytynyt, he nukkuivat ja kerasivat energiaa seuraavaan paivaan.
Kavelimme rakennusten valeissa. Oviaukoista nakyi osassa lapsia, jota pojat kavivat moikkaamassa. Yhdessa huoneessa oli pimeaa, nain miehen istumassa patjalla, tarisemassa ja haukkomassa henkea. Elijah viittoi mut pois ja sanoi "sairas."
Tulimme yhteen huoneeseen, jossa istui nainen polttamassa piippua. Elijah osoitti huonetta, ja kertoi etta tama oli paikka jossa asuimme. Kuulemma silloin osa seinasta puuttui.
Eilen en oikein tajunnut nakemaani.. Elijah kysyi etta Hanna mita kuuluu, ja vastasin etta olen surullinen kun naan missa asuitte ennen. Elijah vastasi etta mun pitaisi olla iloinen, kun tiedan missa he asuu nyt. Kommunikaatio poiien kanssa on usein tosi vaikeeta, ja on niin helpottavaa kun ymmarretaan toisiamme...
Ghetossa nain eraan orpokodin pojan, Josephin isoveljen. Han oli pesemassa jonkun bodabodaa, moottoripyoraa, ja naytti aiiivan Josephilta!

Aamulla kerroin Josephille, joka oli jaanyt kotiin, etta nain hanen veljensa. Josephin sanavarasto on todella todella kapea, joten en ollut varma ymmarsiko han. Joseph oli pitkaan hiljaa ja sanoi lopulta "no money, no mama, no dad, no sister, no brother"
Aamu orpokodissa oli todella vaisu, ja aloin kelailee kaikkea... Yhessa pisteessa teki mieli vaan itkea.. Mutta kuten Elijah sanoi, nyt olen iloinen, kun pojat on kunnossa.