Joulu Ugandassa, erityisesti Kampalassa oli melkoinen. Alkuviikosta Kampalaan alkoi tunkea ihmisista kylistaan ympari Ugandaa, ostamaan lahjoja perheilleen. Muutenkin kaaosmainen liikenne paheni, ihmismassoja polki paikallaan bussejen ja taksien keskella. Katukauppiailla taas oli menossa hurjat bileet ja huuteli tuotteitaan ja hintojaan ruuhkaan takertuneille ihmisille. Perusmeininki; markkinoilla oli kaikkea mita voi kuvitella, sohvanpaallysteita, alusvaatteita, radioita.. Jo joulukuun alusta ihmiset alkoivat varotella, etta varkaudet yleistyvat joulun aikaan, ihmiset varastelevat jotta saisivat perheelleen lahjoja ja jouluaterian.. Tuntuu niin kornilta etta ihmiset varastaa antaakseen.
Joulua taalla vietettiin siis 25 paiva, mihin kuuluu valtava lounas perheiden kanssa. Vaikka taallakin on suurin osa ihmisista kristittyja, ei taalla joulua niin paljoa hehkuteta kun meilla Suomessa.. Ei joulusaunaa, kinkkua, lauluja, kuusta.. tuli kotia ikava!
Kaikki 155 suomeen liihottanutta enkelia saatiin myytya, jos olen oikein ymmartanyt! Wau! Olen tassa nyt kovasti punniskellut miten rahan sais kaytettya niin etta siita olisi eniten apua orpokodille. Tassa kulttuurissa on semmonen ongelma ettei ihmiset osaa saastaa tai suunnitella rahankayttoaan. Kun rahaa on, ostetaanki kakkosluokan papujen sijaan ykkosta, kaytettyjen vaatteiden sijaan uusia.. Jos varastossa on pinossa sakkikaupalla ruokaa, syo paikalliset kaksi kertaa enemman, vahintaankin!
Lisaksi se etta orpokoti saa ruokarahansa meilta muzunguilta, on myoskin ongelma.. Uganda muuteski kehitysmaana on riippuvainen avustusmaista, ja paikalliset helposti vaan passivoituu ja vaan toimettomina odottaa euroopasta saapuvaa tilisiirtoa. Enka tosiaan halua etta palattuani Suomeen orpokoti on riippuvainen musta!
Joten ruoanvarastoinnin sijaan mietittiin saippuanvalmistusta, ompelukoneita, kanoja.. Paatettiin etta hankkimalla materiaalit koululiidun tekemiseen olis realistinen, pieni, mutta kestava tulonlahde orpokodille joka tolla rahalla olis mahdollista. Lisaksi toivon etta Charlesin paahan on jaanyt jotain mun saarnat siita kuinka tarkeaa on saastaa. :P
Leora, Charlesin hollantilainen (entinen?) tyttoystava saapui jouluksi Ugandaan! Juttelin rahankaytosta Leoran kanssa, mutta tuntui etta tama, myos hyvin vahvasti kristinuskoinen nainen oli eri mielta... Leora on tukenu orpokotia keraamalla rahaa kirkoltaan, ja lahetystyotaki tehneena Leora oli sita mielta etta ihmiset tahtoo auttaa antamalla ruokaa, kenkia, koulumaksuja... Onhan se kanssa totta etta mitapa orpokoti tekee taululiidulla jos ei lapsilla ole ruokaa!
Etta tallain dilemma, mutta uskon ja toivon etta myymalla kaulakoruja, taululiitua, ja sitten leoran lahettamalla avustuksella orpokoti pystyy ostaa ruokaa. Sanonnan mukaan, "dont buy me fish but teach me to fish" Saa laittaa mielipiteita!
Aikalailla kuukausi jaljella Ugandassa.. En ole nyt puoleen vuoteen leikannut hiuksia, tai nukkunut oikean peiton alla, alkaa pikkuhiljaa tympia jaakylma kylpyvesi, ja varmaan tirautan pari onnen kyynelta kun paasen saunaan.. :>
lauantai 26. joulukuuta 2009
tiistai 22. joulukuuta 2009
puuhastelua orpokodilla!
Kiitos kaikille kauhiasti kun ootte osallistuneet jouluenkeliprojektiin :) Ollaan nyt suunniteltu rahankayttoa, ja tosiaan rahoilla toivotaan varastoivamme ruokaa, ja maksaa kohta rastiintyvan vuokran.. Olisi tosi hienoa jos saataisiin rahat riittamaan johonkin kestavaan kehitykseen, ostaa ehka semmoinen koululiiduntekovehje, ja materiaalit. Niita koululiituja vois pojat sitten kaupustella omiin kouluihin ja lahistolle. Niinpa voisi orpokoti pyoria, ei paljoa, mutta pikkuriikkisen omavaraisemmin. Vaikeeta vaan, kun laskeskelee ja huomaa ettei taallakaan se elaminen niin halpaa ole, pelkastaan ruokaan orpokoti kayttaa kuukaudessa noin 60 euroa, vuokra 100 euroa...
Aiskan ja Matin iskan antamat 100 euroa on orpokodilla nyt kaytetty parhaimmalla katsomallamme tavalla, ostettiin siis materiaaleja paperihelmikorujen tekemiseen seka varastoitiin ruokaa. Nyt pojat tyytyvaisena mussuttaa kaksi kertaa paivassa riisia tai poshoa ja papuja, aamupalaksi teeta ja leipaa. Charleskin, orpokodin johtaja, on silminnahden helpottunut.. taas vahaksi aikaa.
Orpokodilla on nyt siis aloitettu ihanien ugandalaisten paperihelmikorujen tekeminen, ja ne on ihan oikeasti hienoja! Pojatkin tuntuu tykkaavan kun on jotakin mita puuhastella ja "to help uncle".
Sunnuntaina Charles, orpokodin johtaja, kertoi etta heidan kirkko on jarjestamassa tilaisuutta alueen orpokodille. Menin sinne ja Charles vaati etta tapaan kirkon piispan. Mentiin odottamaan piispaa hanen toimistoonsa, ja katselin ymparilleni: tyhja valtaistuin massiivisen poydan takana, ja kuninkaallisia kuvia piispasta ympari huonetta.. Lopulta mahtava piispa saapui ja kavi valtaistuimelleen, ja en ole koskaan nahnyt, toisinaan koppavaa Charlesia niin noyrana kuin silloin :D Sitten piispa kaantyi puoleeni ja kysyi josko olenko "born again christian", vastasin kieltavasti ja sanoin etten kuulu mihinkaan uskontoon. Tasta sitten piispa oikein hammentyi ja vaati saada saarnata minulle, tanaan, huomenna, jouluna... Kieltaydyin, kieltaydyin ja taas kieltaydyin, mika sai piispan viela enemman pois tolaltaan ja Charlesikin hapesi miten voin kieltaytya piispan saarnasta... Voi eihh...
Onkosse sitten kaksi yota jouluun! Tyo tuutte ilmeisesti viettamaan valkoista joulua, minulla taalla on oikein vihrean oranssi joulu. Alkaa aika Ugandassa lahentya loppua, jannittaa Suomeen paluu. Sita kun istuu bodabodan, mopon, kyydissa afrikan lampiman tuulen riepotellessa hametta ja viuhottaaa vapaana ympari tata ihmeellista maata, ei enaa edes ymmarra miten erilaista asiat tulee puolentoista kuukauden paasta olemaan. Mutta jouluaattona kylla iskee koti-ikava, se on varma! Laittakaa mulle pakkaseen vahan porkkanalaatikkoa ja kinkkua, joohan!
Ruoasta puheen ollen, on nyt tullut aika tunnustaa yksi tosiasia. Afrikkalainen, herrkullinen ruoka, saa meidat valkoiset naiset lihoamaan aivan valtoimenaan! Siten Inkan tullessa alkoi kova kuuri ja paikallinen ruoka on pannassa. Taalla kuitenkin mita ajatellaan etta lihaisampi sen parempi, joten paikalliset ei yhtaan hapea julistaa etta olen lihonut "Hanna, you are now sooo FAT!!"
Sita vaan koittaa vaivaatuneena hymyilla ja sanoa etta niinpa on saattanut vahan painoa tulla lisaa. Asia kuitenkin valkeni yksi paiva, kun Inka kertoi etta suomeen palatessaan kilot pysyy kurissa ja seuraavan kerran Inka palaa Ugandaan pienena ja solakkana. Koulun rehtori totesi tahan etta sitten ne aattelee etta Inka on varmaan sairas, ja etta talla kenties on HIV..
Jokatapauksessa, ihanaa joulua kaikille sinne Suomeen, pian nahdaan!
Aiskan ja Matin iskan antamat 100 euroa on orpokodilla nyt kaytetty parhaimmalla katsomallamme tavalla, ostettiin siis materiaaleja paperihelmikorujen tekemiseen seka varastoitiin ruokaa. Nyt pojat tyytyvaisena mussuttaa kaksi kertaa paivassa riisia tai poshoa ja papuja, aamupalaksi teeta ja leipaa. Charleskin, orpokodin johtaja, on silminnahden helpottunut.. taas vahaksi aikaa.
Orpokodilla on nyt siis aloitettu ihanien ugandalaisten paperihelmikorujen tekeminen, ja ne on ihan oikeasti hienoja! Pojatkin tuntuu tykkaavan kun on jotakin mita puuhastella ja "to help uncle".
Sunnuntaina Charles, orpokodin johtaja, kertoi etta heidan kirkko on jarjestamassa tilaisuutta alueen orpokodille. Menin sinne ja Charles vaati etta tapaan kirkon piispan. Mentiin odottamaan piispaa hanen toimistoonsa, ja katselin ymparilleni: tyhja valtaistuin massiivisen poydan takana, ja kuninkaallisia kuvia piispasta ympari huonetta.. Lopulta mahtava piispa saapui ja kavi valtaistuimelleen, ja en ole koskaan nahnyt, toisinaan koppavaa Charlesia niin noyrana kuin silloin :D Sitten piispa kaantyi puoleeni ja kysyi josko olenko "born again christian", vastasin kieltavasti ja sanoin etten kuulu mihinkaan uskontoon. Tasta sitten piispa oikein hammentyi ja vaati saada saarnata minulle, tanaan, huomenna, jouluna... Kieltaydyin, kieltaydyin ja taas kieltaydyin, mika sai piispan viela enemman pois tolaltaan ja Charlesikin hapesi miten voin kieltaytya piispan saarnasta... Voi eihh...
Onkosse sitten kaksi yota jouluun! Tyo tuutte ilmeisesti viettamaan valkoista joulua, minulla taalla on oikein vihrean oranssi joulu. Alkaa aika Ugandassa lahentya loppua, jannittaa Suomeen paluu. Sita kun istuu bodabodan, mopon, kyydissa afrikan lampiman tuulen riepotellessa hametta ja viuhottaaa vapaana ympari tata ihmeellista maata, ei enaa edes ymmarra miten erilaista asiat tulee puolentoista kuukauden paasta olemaan. Mutta jouluaattona kylla iskee koti-ikava, se on varma! Laittakaa mulle pakkaseen vahan porkkanalaatikkoa ja kinkkua, joohan!
Ruoasta puheen ollen, on nyt tullut aika tunnustaa yksi tosiasia. Afrikkalainen, herrkullinen ruoka, saa meidat valkoiset naiset lihoamaan aivan valtoimenaan! Siten Inkan tullessa alkoi kova kuuri ja paikallinen ruoka on pannassa. Taalla kuitenkin mita ajatellaan etta lihaisampi sen parempi, joten paikalliset ei yhtaan hapea julistaa etta olen lihonut "Hanna, you are now sooo FAT!!"
Sita vaan koittaa vaivaatuneena hymyilla ja sanoa etta niinpa on saattanut vahan painoa tulla lisaa. Asia kuitenkin valkeni yksi paiva, kun Inka kertoi etta suomeen palatessaan kilot pysyy kurissa ja seuraavan kerran Inka palaa Ugandaan pienena ja solakkana. Koulun rehtori totesi tahan etta sitten ne aattelee etta Inka on varmaan sairas, ja etta talla kenties on HIV..
Jokatapauksessa, ihanaa joulua kaikille sinne Suomeen, pian nahdaan!
tiistai 15. joulukuuta 2009
Hyvastit jai
Sunnuntaina 13.12 kello 16:20, Matti lahti 30 tunnin lennolle sadan enkelin saattelemana. Onnellinen jalleennakeminen ja surulliset jaahyvaiset, 2 viikkoa Ugandassa tuntuu kahdelta paivalta! Nyt Afrikan banaanikuituenkelit kuitenkin ovat saapuneet joulumarkkinoille 5:n euron hintaan, kaikki joilla on kiinnostusta tukea orpokotia, kyselkaa matilta, facebookista Matti Toikka ja maililla matti.toikka@gmail.com ! Kiitoskiitos
Viime viikolla oltiin lahdossa vierailemaan tuttavaa Wobulenzissa, kylassa puolen tunnin ajomatkan paassa Luwerosta. Joku meista heitti ilmaan ehdotuksen, etta voitaisiin liftata rekan kyytiin, ja samassa Inka olikin jo pysayttanyt pienen lava-auton. Hypattiin lavalle, ja sen 30 minuutin ajan elama oli taydellista; Poikaystava Matti, ihana kamppikseni Inka, Afrikan aurinko, hiuksia tuivertava tuuli... Niina hetkina sita miettii etta kuinka voisi koskaan lahtea Ugandasta!
Luwerossa kun Inka kierteli tulevia sponsoriperheita rehtorin kanssa, me Matin kanssa maalailtiin koulumme luokkahuoneita, ja taytyy sanoa etta koulu alkaa nayttaa oikein hienolta! Inka lahtee paluumatkalleen torstaina, ylihuomenna, ja jatti hyvastit rakkaalle Luwerolle ja ihanille naapureille... mutta kylla naapuritkin tietaa ettei Inka kauaa malta pysya poissa Ugandasta.
Nyt alkuviikosta lahdettiin vierailemaan lastenkodissa lansi-Ugandassa, Masakassa, jossa Henna-Riikka, suomalainen vapaaehtoinen on ollut vuoden toissa. Paikka oli uskomattoman kaunis ja aiiivan keskella viidakkoa. Sen visiitin jalkeen alkoi tuntua etta me luwerolaiset ollaan kylla ihan kaupunkilaistyttoja, hih..
9 yota jouluun! Jouluaattona tulee kylla varmasti ikava Suomea. Ugandassa joulu ei ilmeisesti ole ihan niin suuri juttu, vaikka kylla taalla sita vietetaan ja suurin osa ihmisista on kristittyja. Voih, taytyy sitten helmikuussa pitaa uusintajoulu! Parjailkaa rakkaat ihmiset siella Suomessa <3
Viime viikolla oltiin lahdossa vierailemaan tuttavaa Wobulenzissa, kylassa puolen tunnin ajomatkan paassa Luwerosta. Joku meista heitti ilmaan ehdotuksen, etta voitaisiin liftata rekan kyytiin, ja samassa Inka olikin jo pysayttanyt pienen lava-auton. Hypattiin lavalle, ja sen 30 minuutin ajan elama oli taydellista; Poikaystava Matti, ihana kamppikseni Inka, Afrikan aurinko, hiuksia tuivertava tuuli... Niina hetkina sita miettii etta kuinka voisi koskaan lahtea Ugandasta!
Luwerossa kun Inka kierteli tulevia sponsoriperheita rehtorin kanssa, me Matin kanssa maalailtiin koulumme luokkahuoneita, ja taytyy sanoa etta koulu alkaa nayttaa oikein hienolta! Inka lahtee paluumatkalleen torstaina, ylihuomenna, ja jatti hyvastit rakkaalle Luwerolle ja ihanille naapureille... mutta kylla naapuritkin tietaa ettei Inka kauaa malta pysya poissa Ugandasta.
Nyt alkuviikosta lahdettiin vierailemaan lastenkodissa lansi-Ugandassa, Masakassa, jossa Henna-Riikka, suomalainen vapaaehtoinen on ollut vuoden toissa. Paikka oli uskomattoman kaunis ja aiiivan keskella viidakkoa. Sen visiitin jalkeen alkoi tuntua etta me luwerolaiset ollaan kylla ihan kaupunkilaistyttoja, hih..
9 yota jouluun! Jouluaattona tulee kylla varmasti ikava Suomea. Ugandassa joulu ei ilmeisesti ole ihan niin suuri juttu, vaikka kylla taalla sita vietetaan ja suurin osa ihmisista on kristittyja. Voih, taytyy sitten helmikuussa pitaa uusintajoulu! Parjailkaa rakkaat ihmiset siella Suomessa <3
maanantai 7. joulukuuta 2009
Matti Ugandassa, Inka Ugandassa, jeee!
27.marraskuuta perjantaina koululla oli todistustenjako. Koulun kokki Florence tarvitsi apulaista leipomaan kabalagaloja, pyoreita leivonnaisia aikaisin aamulla ennen auringonnousua. Niinpa viela Inkan uinuessa ennen kuutta olin lahdossa koululle, mutta pihapiiria ymparoiva aita olikin lukittu. Muistin Inkan kertomat sankaritarinat kuinka Inka ja Riikka aina kiipesivat aidan yli kun tulivat myohaan kotiin ja niinpa hetkeakaan eparoimatta kiipesin parimetrisen tiiliaidan paalle. Sitten, kaikki tiilet aidan ylareunasta irtosivat ja putosin alaselan paalle maahan. Sitten herattamaan Inkaa ja otin yhteytta suomen tukijoukkoihin, kiitos avusta hadan hetkella!
Siina kun henki alkoi kulkea ja tiesin etta elama voittaa alkoi kuitenkin kaihertaa mielta yksi asia ennen kaikkea: oltiin lahdossa seuraavana paivana 13-henkisella vapaaehtoisporukalla Jinjaan laskemaan Niilia! Lauantaiaamu koitti ja koin ihmeparantumisen! Niinpa paasin minakin mukaan valloittamaan valkoisena kuohuvaa koskea, mika oli aiiiivan mielettoman siistia..
Sunnuntaina Inkan kanssa vuokrattiin paikalliset fillarit, jotka kitisivat ja ratisivat matkallamme kohti vesiputouksia. Hikoilin ja tuskailin vaan kun Inka rullasi edella, huh! :D
Inka oli tuonut todistustenjakoon ihania stipendipalkintoja hyvin parjanneille oppilaille, penaaleja, reppuja, kynia ja kumeja. Hih, kylla oppilaat olivat innoissaan, opettajien mukaan ei monissa kouluissa jaeta stipendeja. Stipendienjakoa sekotti pieni valikohtaus, kun huomattiin etta koulun rehtori alkoi jakaa extrapalkintoja omille oppilailleen koulun yhteisista materiaaleista. Mentiin valiin Inkan kanssa, ja rehtori vaitti ostaneensa lisapalkinnot lapsille itse.. Selitys oli aika epauskottava kun rehtori piti kadessaan varikynapakettia jossa oli tiimarin leima! Todistusten jalkeen Inka keskusteli vakavasti rehtorin kanssa joka oli pahoillaan tapahtuneesta, eika ilmeisesti tapahdu uudelleen!
Koitti tiistai ja menin Entebben lentokentalle odottelemaan, kun lopulta oma mattikultani saapui laukkuineen ja reppuineen Ugandaan! Matilla on nyt kahden viikon tutustumisaika Ugandaan: kieleen, kulttuuriin, ruokaan, jei! Ollaan oltu orpokodilla puolikas viikko toissa, jonne Matti toi mukanaan tuliaisia suomesta, kuusi paria farkkuja, kiitos marjolle kerailysta. Ja kiitos aiskalle ja matin iskalle tukemisesta, sadalla eurolla saa tassa maassa paljon. Ostettiin materiaaleja kasitoiden tekemiseen, uusi keittolevy, ja viela lopuilla rahoilla ruokaa varastoon. Bassajjansolon, Luweron koulun rehtori opetti meita tekemaan ihania enkeleita banaanikuiduista, jotka sopivat taydellisesti kuusenkoristeiksi! Opetettiin enkeleiden tekeminen edelleen orpokodille ja pojat totisesti innostuivat askartelusta: parissa paivassa enkeleita tuli jo lahemmas 200! Niinpa alkaa ihmetelko jos Matin laukku ei olekaan pullollaan tuliaisia, 200 enkelia vie jonkin verran tilaa. :P Joten ennenkuin menette kayttaaan rahanne kauppojen joulusesonkimereen, harkitkaa jos lahjaksi, tai itselle voisi ostaa muutaman ugandalaisen enkelin, hinnaksi ollaan ajateltu viitta euroa.
Viikonlopuksi lahdettiin aivan Ugandan itarajalle, Elgon vuorelle. Valilla tahtoo vaan pysahtya ihmettelemaan kuinka kaunis voikaan olla maa.. Vesiputouksia, vuoria, luolia, vihreaa silman kantamattomiin,... ei tata maata turhaan kutsuta Afrikan helmeksi!
Siina kun henki alkoi kulkea ja tiesin etta elama voittaa alkoi kuitenkin kaihertaa mielta yksi asia ennen kaikkea: oltiin lahdossa seuraavana paivana 13-henkisella vapaaehtoisporukalla Jinjaan laskemaan Niilia! Lauantaiaamu koitti ja koin ihmeparantumisen! Niinpa paasin minakin mukaan valloittamaan valkoisena kuohuvaa koskea, mika oli aiiiivan mielettoman siistia..
Sunnuntaina Inkan kanssa vuokrattiin paikalliset fillarit, jotka kitisivat ja ratisivat matkallamme kohti vesiputouksia. Hikoilin ja tuskailin vaan kun Inka rullasi edella, huh! :D
Inka oli tuonut todistustenjakoon ihania stipendipalkintoja hyvin parjanneille oppilaille, penaaleja, reppuja, kynia ja kumeja. Hih, kylla oppilaat olivat innoissaan, opettajien mukaan ei monissa kouluissa jaeta stipendeja. Stipendienjakoa sekotti pieni valikohtaus, kun huomattiin etta koulun rehtori alkoi jakaa extrapalkintoja omille oppilailleen koulun yhteisista materiaaleista. Mentiin valiin Inkan kanssa, ja rehtori vaitti ostaneensa lisapalkinnot lapsille itse.. Selitys oli aika epauskottava kun rehtori piti kadessaan varikynapakettia jossa oli tiimarin leima! Todistusten jalkeen Inka keskusteli vakavasti rehtorin kanssa joka oli pahoillaan tapahtuneesta, eika ilmeisesti tapahdu uudelleen!
Koitti tiistai ja menin Entebben lentokentalle odottelemaan, kun lopulta oma mattikultani saapui laukkuineen ja reppuineen Ugandaan! Matilla on nyt kahden viikon tutustumisaika Ugandaan: kieleen, kulttuuriin, ruokaan, jei! Ollaan oltu orpokodilla puolikas viikko toissa, jonne Matti toi mukanaan tuliaisia suomesta, kuusi paria farkkuja, kiitos marjolle kerailysta. Ja kiitos aiskalle ja matin iskalle tukemisesta, sadalla eurolla saa tassa maassa paljon. Ostettiin materiaaleja kasitoiden tekemiseen, uusi keittolevy, ja viela lopuilla rahoilla ruokaa varastoon. Bassajjansolon, Luweron koulun rehtori opetti meita tekemaan ihania enkeleita banaanikuiduista, jotka sopivat taydellisesti kuusenkoristeiksi! Opetettiin enkeleiden tekeminen edelleen orpokodille ja pojat totisesti innostuivat askartelusta: parissa paivassa enkeleita tuli jo lahemmas 200! Niinpa alkaa ihmetelko jos Matin laukku ei olekaan pullollaan tuliaisia, 200 enkelia vie jonkin verran tilaa. :P Joten ennenkuin menette kayttaaan rahanne kauppojen joulusesonkimereen, harkitkaa jos lahjaksi, tai itselle voisi ostaa muutaman ugandalaisen enkelin, hinnaksi ollaan ajateltu viitta euroa.
Viikonlopuksi lahdettiin aivan Ugandan itarajalle, Elgon vuorelle. Valilla tahtoo vaan pysahtya ihmettelemaan kuinka kaunis voikaan olla maa.. Vesiputouksia, vuoria, luolia, vihreaa silman kantamattomiin,... ei tata maata turhaan kutsuta Afrikan helmeksi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)